ONNELLISUUS
(täydennän ja mahdollisesti jäsenten tätä sivua myöhemmin)

Mitä on onnellisuus?  Onko olemassa monta tapaa olla onnellinen?  Voiko yksin olla onnellinen?
(Lopussa eri syitä, mitkä estävät onnellisena olon.)

En tiedä, kuinka monta erilaista käsitystä onnellisuudesta on, eikä se liene edes tärkeä tieto.  Itselleni olen onnellisuuden määritellyt näin:
 Onnellisuus on olotila. 
 

Ja tuo olotila saavutetaan vain yhdellä tavalla: Onnellisilla ajatuksilla! Jokainen voi heti kokeilla, pitääkö tämä paikkansa. Kokeile, mikä vaikutus itseesi on sillä, että vaihdat onnellisia ja ikäviä ajatuksia mielessäsi.
Pysyvää onnellisuutta ei voi ostaa, ei antaa toiselle, ei lainata, eikä sitä kukaan voi väkisin viedä ihmiseltä, joka kerran on löytänyt onnen avaimet.  Ei, vaikka häneltä vietäisiin kaikki maallinen, arvoasema tai hänen henkeään uhattaisiin. Toki ihminen tuntee menetykset ikäviksi, suree ehkä jopa vihastuu, mutta se on hetkellistä.  Onnen avainten haltija löytää pian uutta ajateltavaa, hän ei jää piehtaroimaan maallisten asioiden takia.
Ei edes silloin, vaikka ihmistä kidutettaisiin.  Toki ihminen silloin tuntee kipua ja tuskaa, mutta se on fyysistä.  Onnellisuuden tilan löytänyt ihminen alkaa heti keksiä selviytymiskeinoja päästä tilanteesta eroon.  Ellei niitä ole, hän käyttää mielikuvituksensa voimaa selvitäkseen tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla.  Onnellisuus on luottamista siihen, että Elämä kantaa.  Käsite on niin valtava, ettei sitä voi muutamalla lauseella selittää.
Perusonneton ihminen masentuu ja menettää täysin kyvyn keksiä selviämismahdollisuuksia, eli hän luopuu toivosta.
 

Koska ihminen voi aivoillaan ajatella mitä hyvänsä, hän - ilman ajatusten ohjausta - ajattelee mitä hyvänsä.
Emme  päivän mittaan edes huomaa, milloin alamme ajatella ikäviä asioita, muut (tarkkaavaisimmat) näkevät sen ilmeestämme.  Ja näkisimme itsekin, jos peiliin katsoisimme.
Olotilamme on juuri niin onnellisen kuin ovat kunkin hetken ajatukset.  Kun alamme itse tietoisesti ajatella vain sellaisia ajatuksia, jotka auttavat mieltämme kohoamaan; jotka saavat kehomme rentoutumaan ja sydämemme laulamaan, alamme saavuttaa pysyvän onnellisuuden tilan.

Se, mitä ajattelemme tullaksemme onnellisiksi, riippuu siitä, millaisia asioita olemme oppineet pitämään myönteisinä.
Tässä tosin vaikuttaa myös jokin syvällisempi ohjaus, jota kutsun Elämän laki-ohjeiksi. Elämän laki on minulle vielä syvällisempi oppikirja kuin on kiviin taotut Jumalan käskyt.  Niitä ovat ihmiset muokanneet ja vääristelleet, joten ne eivät enää ole Jumalan laki.

No, joka tapauksessa onnelliseksi voi tulla vain, jos hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on.  Mikä ei tarkoita, etteikö parantamisen varaa olisi!  Se tarkoittaa, että ihminen hyväksyy sen, että on kunakin hetkenä toiminut sillä ymmärryksellä kuin sen hetkinen tilanne on sallinut.  Ihminen voi toimia vain niissä puitteissa kuin hänen geeniperimänsä, luonteensa, koulutuksensa, kokemuksensa ja tietojensa yhteisvaikutus sallii. ENEMPÄÄN HÄN EI PYSTY. 

Ilman anteeksiantoa ei ole rakkautta, sanoo intialainen Äiti Amma.
Kalkutan Äiti Teresa on sanonut:

Hiljaisuuden hedelmä on rukous.
Rukouksen hedelmä on usko.
Uskon hedelmä on rakkaus.
Rakkauden hedelmä on palveleminen.
Palvelemisen hedelmä on rauha.

Olkoon jokainen tekoni
jotakin kaunista Jumalalle.

Anna minulle kätesi palvelemaan
ja sydämesi rakastamaan

Mielestäni näissä on ydin ihmisen pysyvään onnellisuuteen.  Anteeksiannon rakkaus ja rauha, jonka voi saavuttaa: hiljaisuus - rukous - usko - palveleminen tietä.

No, näin vakavaa ei elämän tarvitse koko ajan olla.  Voimme tehdä hetkistämme onnellisia pienin konstein: laulamme jotain kaunista, tanssimme, soitamme jollekin kehuaksemme häntä, ihailemme luonnon kauneutta jne.
Joka tapauksessa ONNELLISUUS ON OLOTILA, jonka jokainen voi saavuttaa.

Suurimmat esteet sille, ettemme voi olla onnellisia:

1) Onnellisuuden esteitä löytyy elämäntilanteistamme
                   *  Ihmiset, jotka joutuvat kamppailemaan hengestään, tuskin ajattelevat onnellisia asioita. 
                       Puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka ovat nälkäkuoleman partaalla. 
                       Vasta sitten, kun perustarpeemme ovat turvatut ja olemme löytäneet oman voimamme,
                       meillä on mahdollisuus nauttia sellaisesta ylenpalttisesta tunteesta kuin onnellisuus.
                       (Maslowin tarvehierarkian määritelmät ihmisen kuhunkin olotilaan liittyvistä tarpeista kuvaa hyvin tätä asiaa.)
                       Oman itsensä  ja oman voimansa löytäminen ovat usein tuskien taipaleen takana. 
                       Harva meistä nöyrtyy elämän edessä ilman kovia koettelemuksia.
                    * Elämältämme putoaa yhtäkkiä turvallinen pohja
                       Menetämme yhtäkkiä työpaikkamme, omaisuutemme tai arvoasemamme
                       Jos menetys on tapahtunut itsemme ulkopuolisista syistä, emme ehkä pääse eroon syytöksistä.
                       Katkeroidumme ja ehkä menetämme jopa elämänhalumme voimattomuuden tunteen vallattua meidät.
                    * Jonkun läheisen kuolema pysäyttää meidät. Ellemme löydä aikaa surra, emme uskalla tai osaa surra,
                       elämme keinotekoisen pirteinä ja väsymme.
                    * Maailmalla tapahtuneet katastrofit.
                       Tänä päivänä suurten katastrofien sattuessa, me pystymme seuraamaan niitä televisiosta kuin elokuvaa.
                       Oli sitten kyseessä kuolema, konkurssi tai mikä muu meidät pysäyttänyt tapahtuma, surulle on annettava aikaa.
                       Mutta jos jäämme surun olotilaan, emmekä enää koskaan osaa iloita, olemme uponneet itsesäälimme suohon.

Ihminen voi joutua monista eri syistä Elämän myrskyn silmään.  Ja joskus ihminen ajautuu tilanteeseen, joka on kuin kauhun karuselli. Kun ihminen on myrskyn silmässä tai kauhun karusellissä, hän ei näe ulkopuolella olevaa valoa, eikä avaruutta. Koko maailma näyttää mustalta ja ainoa ulospääsytie on pimeä. "Mikä ei tapa, se vahvistaa", sen lienee keksinyt ihminen, joka on on selvinnyt rajusta myrskystä ehjin nahoin.

2) Vertailemme olojamme muiden oloihin - tulemme kateellisiksi
             Jos emme osaa suoda muille heidän ulkonäköään, työtään, harrastuksiaan, omaisuuttaan
             tai asemaansa, me alamme näivettää omaa mieltämme kadehtimalla heitä. 
             Kadehtiminen on ilon ja onnen tappaja.
             (Jaettu ilo on kaksinkertainen.  Toisen onnesta iloitseminen on kertolaskua, siitä riittää molemmille onnea.)

3) Joku on loukannut meitä, emmekä pysty unohtamaan sitä, silloin mielemme mustuu, ilmeemme kiristyy
            ja sydämemme kutistuu.  Olemme surullisia ja onnettomia.
            Menneelle emme enää voi mitään.  Mutta koska tunnemme itsemme väärin kohdelluksi,
            vaadimme jonkun päätä vadille.  Vaadimme anteeksipyyntöä.  Jos emme sitä saa,
            jätämme vihan mieleemme.  Se on piikikäs olio, joka nakertaa sisältäpäin vain meitä itseämme.
            Jos emme saa anteeksipyyntöä; jos ei ole enää ketään anteeksipyytämässä,
            meidän on annettava anteeksi ilman pyyntöä!   Se on ainoa tie poistaa mielestä
            paha olo.  Anteeksianto vapauttaa mielettömän määrän energiaa!

           (Kun ajattelemme ihania tapaamisia, jonkun meistä lausumia kohteliaisuuksia,
            mielemme ilostuu, ilmeemme pehmenee ja sydämemme sulaa.)

4) Olemme itse tehneet jotain pahaa jollekin toiselle, loukanneet tahallisesti tai tahattomasti.
            Jos emme pysty tai voi pyytää anteeksi tekoamme, me voimme antaa sen anteeksi itsellemme.
            Meidän on ymmärrettävä, että toimimme jokaisessa tilanteessa tavalla, johon sillä hetkellä parhaiten pystymme!  
            Jos olemme olleet kykenemättömiä parempaan, sille ei enää jälkeenpäin voi mitään. 
            Tämä on tärkeä oivallus, sillä muutoin me kaadamme likasankomme jonkun muun niskaan.
            Ketä se hyödyttää, että kannamme mielessämme menneitten tekojemme kivisäkkiä? 
            Voimme muuttaa vain tämän hetkisiä ajatuksiamme ja tulevia tekojamme.

5) Olemme jostain syystä saaneet elämänmallin olla aina onneton.
   Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät "osaa" olla onnellisia.
           Jos raha tai rakkaus toisi onnen, olisivat Christina Onassis ollut maailman onnellisin ihminen.
           
           

Vaikka annamme anteeksi itsellemme ja muille, meidän ei tarvitse hyväksyä omia tai muiden tekemiä tekoja, jos ne ovat jollain tavalla vahingoittaneet muita ihmisiä.  Mutta emme voi kantaa syyllisyyden taakkaa ikuisesti.  Antamalla anteeksi itsellemme ja muille pääsemme lähemmäksi onnellisuuden olotilaa ja sillä on merkitystä tulevan elämämme mielentiloihin.  Onnellinen ihminen ei halua vahingoittaa muita!

Jos joku ihminen on ilkeä muille, voit olla varma, että hänen mielensä on täynnä myrkyllisiä ajatuksia.  Jos on kerran päässyt hyppäämään mielen myrkkypadasta ulos, ei sinne enää halua koskaan palata!